Lapset ovat yhteiskunnan haavoittuvampia jäseniä. Toisaalta he ovat myös yhteiskuntamme tulevaisuus. Lapsuudessa koetut vakavat epäkohdat ovat omiaan synnyttämään sellaisia ongelmia, joiden vuoksi lapsistamme ei välttämättä kasva tulevaisuudessakaan yhteiskunnan täysvertaisia jäseniä. Moni tulevaisuuden nuori aikuinen tarvitsee esimerkiksi mielenterveyspalveluja, joiden tarve juontaa vaikeisiin kasvuolosuhteisiin. Olemme keränneet seuraavaksi listan niistä selkeimmistä epäkohdista, joista monet suomalaiset lapsiperheet tällä hetkellä kärsivät.
Epäkohtia lapsiperheiden asemassa
– Lapsiperheköyhyys on Suomessa usein käytetty termi. Työttömyys koskee monia lapsiperheitä ja onkin erityisen tärkeää pyrkiä vähentämään työttömyyttä sekä tarjota ihmisille työmahdollisuuksia. Korkeat työttömyysluvut ja vanhempien työttömyys eivät edistä hyvinvointia eivätkä vähennä lapsiperheköyhyyttä!
– Työttömyyden ja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi yrittämistä tulisi helpottaa ja tähän voisi pyrkiä esimerkiksi purkamalla erilaisia yritystoimintaa sääteleviä rakenteita sekä tukemalla yrittäjyyttä erityisesti sen alkuvaiheessa nykyistä paremmin. Yrittämiselle tulisi luoda maassamme aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja yrittäjyyteen tulisi kannustaa huomattavasti nykyistä enemmän! Samalla tulisi varmistaa etenkin perheellisten yrittäjien toimeentulo varsinkin yritystoiminnan alkuvaiheesa. Nykytilanteessa monikaan perhellinen ei uskalla ryhtyä yrittäjäksi, koska pelkää jäävänsä monien etuuksien ulkopuolelle tehdessään tämän päätöksen tai koska pelkää, ettei perhe tule toimeen, ellei yritystoiminta onnistu. ”Miten perheeni pärjää, jos epäonnistun?”, saattaa moni yrittäjyydestä haaveileva miettiä ja jättää koko yrittämisen väliin. ”Entä, jos jäänkin työttömäksi enkä olekaan oikeutettu työttömyyskorvaukseen yritystoimintani vuoksi?”, on monen huoli, joka saattaa estää yritystoiminnan aloittamisen.
– Jälkipolviemme ja oman hyvinvointimme vuoksi on tärkeää, että hyödynnämme luonnonvarojamme kestävällä tavalla – tällainen luonnonvarojen hyödyntäminen kestävällä tavalla voi tuoda maahamme uudenlaista elinvoimaa, mikä on erittäin tärkeää kaikkien suomalaisten kannalta! On aivan kestämätöntä ajatella, että tuhlaamme luonnonvaroja nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.
– Monen lapsiperheen tukiverkko on kovin löyhä – läheiset saattavat asua kaukana ja toisilla ei juurikaan edes ole läheisiä. Tästä syystä yhteisöllisyys sekä yhteiskunnan heikoimmista huolehtiminen on erityisen tärkeää.
– Lapsiperheiden kannustaminen ja rohkaiseminen on erittäin tärkeää, jotta myös lapsiperheet voisivat tuntea olevansa oman elämänsä aktiivisia vaikuttajia. Monesti kuitenkin tuntuu, että maamme asenneilmasto on muuttunut sellaiseksi, jossa merkitystä on vain rahalla – mitä enemmän tuotat, sitä tärkeämpi olet yhteiskunnalle. Kotiäitiyttä ei maassamme kovin arvosteta ja kotona pientäkin vauvaansa hoitava äiti saattaa tuntea kovaa stressiä siitä, että pitäsi palata työelämään mahdollisimman nopeasti. Yleinen asenneilmapiiri tuntuu korostavan ”köyhät kyykkyyn” –mentaliteettia.
– Lapsiperheköyhyys on valitettavasti lisääntynyt maassamme huolestuttavalla tavalla ja vaikka puhutaankin nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä, aiheuttaa myös tällainen suhteellinen köyhyys lapsiperheille runsaasti huolia ja murheita. Valitettavan moni suomalainen lapsi elää perheessä, jossa rahasta on tiukkaa. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien puutteena ja siinä, että kotoa saatava ruoka voi olla kovin yksipuolista ja epäterveellistä. Materialistisessa yhteiskunnassamme lapsi, jonka vanhemmilla ei ole varaa ostaa muodikkaita vaatteita tai hienoa kännykkää, saattaa joutua kiusatuksi ja tuntea itsensä muita huonommaksi.
– Monet äidit ovat niin sanotussa tuloloukussa – päivähoitomaksut ovat niin suuret ja tulorajat niin pienet, että toisinaan äidin työnteko ei tahdo kannattaa.
– Suomessa pitäisi olla nykyistä enemmän erilaisia vaihtoehtoja tehdä osapäivätyötä ja järjestää työnteko sekä lastenhoito aikaisempaa joustavammalla tavalla.
– Asenneilmaston pitäisi muuttua lapsuutta ja lapsiperheiden kasvatustyötä kunnioittavaksi. Asenneilmapiirin pitäisi korostaa mieluummin ”lapset ensin” –asennetta kuin aikaisemmin mainittua ”köyhät kyykkyyn” –asennetta.
– Erilaisia tukimuotoja pitäisi kehitellä perheille lisää. Tukea pitäisi saada myös sellaisissa tilanteissa, joissa perhe on ikään kuin väliinputoaja, jossa perheen tulot näennäisesti ylittävät sosiaaliavustusten tukirajat, mutta jossa perhe on silti syystä tai toisesta äärimmäisen tiukalla.
– Taloudellisen tuen lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös lasten ja lapsiperheiden henkiseen tukemiseen.